sunnuntai 29. lokakuuta 2023

Kotia etsii 8kk ikäinen narttupentu

Päivitetty 6.11.2023: Unnalle on löytynyt ihana kotiehdokas! Unna lähtee ensin koeajalle testaamaan, että sopeutuuko se uuteen kotiin ja onnistuuko elämä kahden aktiivisen harrastuskoiran kaverina. <3 


Etsimme kotia 8kk ikäiselle narttupennulle. Myynti tai sijoituskoti – kumpi tahansa käy. Unna ei löytänyt sopivaa sijoituskotia Oulun lähettyviltä pikkupentuna ja kerkesin jo päättää, että Unna jäisi kotiin asumaan. Kuitenkin realiteetit tulivat jossain vaiheessa vastaan ja on todettava, ettei oma aika riitä tällä hetkellä näin aktiiviselle pennulle, joten pennun kannalta olisi parempi, että sille löytyisi koti, jossa jaksetaan aktivoida, leikittää ja touhuta sen kanssa.

Kerron tässä postauksessa kattavasti Unnasta, joten luethan tämän huolellisesti läpi ennen yhteydenottoa. Sen jälkeen vastaan mielelläni kaikkiin heränneisiin kysymyksiin.

Yhteydenotot sähköpostitse jenni@atacamigor.net


Virallinen nimi: Atacamigor Lil-Black Quesadilla

Koiranet-tietoihin pääset tästä >>

Syntynyt: 22.2.2023


Jos etsit hyvin rauhallista, näkymätöntä, sohvan nurkassa viihtyvää koiraa, niin Unna EI ole etsimäsi koira. Sen sijaan Unna on hyvin energinen, vilkas, iloinen, touhukas, kaikkeen osallistuva ja läheisyyttä rakastava, monella tavalla räiskyvä koirapersoona.


-     Unna rakastaa läheisyyttä ja omia ihmisiä. Se on tähän asti saanut nukkua vieressä sängyssä ja tykkää painautua joka ilta hyvin liki. Unna ei välitä vieraista, eikä hakeudu omatoimisesti heidän luokseen rapsuteltavaksi. Kuitenkaan Unnaa ei haittaa vieraat kadulla tai treenitilanteissa eli se ei jännitä / pelkää ihmisiä, mutta ei vaan välitä vieraiden kosketuksesta. Namit Unna hakee kyllä kädestä, mutta harvoin jää senkään jälkeen rapsutultavaksi. Jonkin verran Unnalla on kuluneen kuukauden aikana esiintynyt mörköikää eli jotkut, hänen mielestä erikoisesti käyttäytyvät, ihmiset voivat saada sen vähän puhisemaan, mutta muuten se käyttäytyy kuin vieraat olisivat sille ilmaa.


-     Unna on ollut täysin sisäsiisti, mutta se ei osaa pyytää erikseen ulospääsyä. Meillä ulkoilu tapahtuu hyvin säännöllisesti tietyllä rytmillä, joten uudessa kodissa voi takapakkia tulla, kun rytmi vaihtuu ja myös ensimmäiset juoksut lähestyvät, jonka aikana monella toitsunartulla voi tulla hetkellinen taantuminen. Kuitenkin Unna osaa tehdä todella hyvin ulos tarpeet ja pidättää hyvin, joten olen 100 % varma, että tämän kanssa sisäsiisteyden suhteen pääsee paljon helpommalla kuin pienen pennun kanssa. Unna on ollut kerran hoidossa vieraassa paikassa perjantaista maanantaihin ja oli koko hoitoajan täysin sisäsiisti. Samoin reissatessa ei ole ollut mitään ongelmia matkalla tai vieraissa yöpymispaikoissa.

 

-     Unna matkustaa erinomaisesti ja se on tottunut matkustamaan omassa boksissa. Se on ollut minun mukanani Tallinnassa ja Pohjois-Ruotsissa, joten pentu on matkustanut kattavasti edes-takaisin Suomea pitkiä matkoja. Unna nukahtaa heti boksiin. Myös harrastuspaikoissa Unna odottaa hyvin boksissa, eikä reagoi ulkopuolelta kantautuviin ääniin. Pentu on yöpynyt myös hotellissa ja leirintäalueella ja kaikki käy sille.


-     Unna on vilkkaana toitsuna hieman haukkuherkkä, mutta ei kuitenkaan kaikista pahimmasta päästä. Se saattaa päästää sisällä pari ”hau” ääntä, kun oikein innostuu. Ulkona jossain tilanteissa voi haukkua enemmän, mutta sisällä ei muuten hauku ilman selkeää syytä. Unna soveltuu asumaan mihin tahansa asuinmuotoon, myös kerrostaloon. Täysin hiljainen Unna ei siis todellakaan ole, mutta ei myöskään räksytä koko aikaa häiritsevästi. Ulkona lintuja nähdessään Unnalla saattaa päästä ”korkeita kiljahteluita”, mutta sisällä ei tällaista äänimaailmaa ole kuulunut.

 

-     Unna on tottunut normaaliin yksinoloon ja osaa olla ongelmitta työpäivienkin ajan yksin. Tosin pitkät yksinolot Unna on viettänyt meillä yleensä vanhuskoiran (15,5v) kanssa samassa huoneessa ja kokonaan yksin se on ollut lyhyempiä aikoja esim. lenkkien aikana. En näe kuitenkaan eroa näiden yksinolojen välillä tai että vanhuskoiran läsnäololla olisi mitään suurta merkitystä. Unna ei tuhoa asioita tai hauku ihmisten perään. Se on kuitenkin hyvin seurallinen ja täysin vieraissa paikoissa se on saattanut alkuun pyrkiä mukaan, mutta rauhoittunut kuitenkin normaalisti sen jälkeen. Uuden kodin on tärkeä panostaa yksinoloon alusta lähtien ja siihen, että pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissa. Uskon, että kotiutumisen myötä Unna on uudessa paikassa aivan yhtä hyvin yksin kuin meilläkin. 


-     Unna on rokotettu pentuna kahteen eri kertaan, madotettu useasti (myös nyt syksyllä), se on rekisteröity Suomen Kennelliittoon, siltä on poistettu maitohampaat ja pysyvät hampaat ovat jo suussa 6x6 purennalla, sekä Unnalla on suomalainen EU-passi valmiiksi hommattuna mahdollisia reissuja varten.

 

-     Unnan molemmat vanhemmat ovat terveystarkistettuja rotuyhdistyksen suositusten mukaan terveillä tuloksilla: polvet 0/0, silmät terveet ja sydän: ei sivuääniä. Unnan äidille tehtiin reilun 3v. vanhana epäviralliset luustokuvaukset, jossa lonkat olivat napakalla arviolla C/C ja selkä LTV1. Polvet edelleen terveet ja hyvät telaurat. Unnan suvussa on pitkäikäisiä koiria, kuten esimerkiksi meillä kotona oleva Ville, joka on 15,5 vuotta. Vanhemmilla tai lähisuvussa ei ole ollut mitään allergioita tai herkkämahaisuutta, eikä myöskään Unnalla ole havaittu mitään tällaista. Unnalla ei ole mitään erikoisruokavaliota ja se on syönyt monia erilaisia nappuloita sekä kattavasti eri raakalihoja.

Udi-isä

-     Unnan vanhemmat ovat molemmat näyttelyissä menestyneitä valiokoiria ja isä on mm. Madridin maailman voittajan ROP-koira. Myös Unna on käynyt yhden pentunäyttelyn ollen ROP-pentu ja on lupaava ulkoisesti ja hyvä karva tulossa. Yhden alaetuhampaan kärki tulee hitusen ylähampaiden väliin ja voi jossain määrin vaikuttaa hammastuomareilla arvosanaan, mutta muuta vikaa Unnassa ei ole (toki näyttelyt ovat täysin arvostelulaji, eikä mikään koira ole täydellinen). Unna soveltuu myös näyttelykoiraksi ja on valmiiksi treenattu näyttelyitä varten. Yhden näyttelyn lisäksi Unna on käynyt esiintymässä kerran match showssa punaisen nauhan arvoisesti. Jos Unna on minun omistuksessani joulukuussa, niin se osallistuu loppuvuodesta Helsingin Koiramessuille.




-     Unnalla on voimakas saalistusvietti lintuja (ja mahdollisesti myös oravia) kohtaan ja kiihtyy lintuja nähdessään. Unna ei sovellu välttämättä irtipidettäväksi. Toki tämä riippuu todella paljon uudesta omistajasta ja hänen koulutustaidoistaan, mutta koska minulla on mahdotonta arvioida, kuka osaa oikeasti koiran kouluttaa hyvin, niin tästä syystä haluaisin Unnan löytävän kodin ihmisen luota, jolle irtipidettävyys ei ole ehdoton edellytys. Koiralle voi tarjota vapaana juoksemista muilla keinoin turvallisilla alueilla ja flexiä voi käyttää turvallisesti metsässä ulkoiluun. Kasvattajan luona pentu ei ole ikinä lähtenyt kauas, mutta haluan minimoida riskin tämän osalta, koska Unnalla on selvästi voimakas saalistusvietti (huom! eri asia kuin riistavietti).

 


-     Muuten Unna on todella kova hyppimään, ketterä ja hyvin liikunnallinen koira. Se rakastaa lenkkeilyä ja vielä ei ollut sellaista keliä, etteikö se olisi intopiukeena ollut lenkillä. Pienet vesisateet, pakkaset tai räntäsateet eivät ole sitä haitannut. Kesällä Unna tykkäsi uida ja läträtä rapakoissa. Unna on käynyt parin tunnin lenkkejä jo. Unnan toivoisin löytävän kodin perheestä, jossa halutaan lenkkeillä koiran kanssa ja myös aktivoida koiraa esim. opettamalla erilaisia temppuja tai leikittämällä koiraa aktivointileluilla. Toitsulla ei ole säänkestävää turkkia, joten talvi-ilmoilla innokaskin lenkkeilijä täytyy pukea. Unna on tottunut pitämään takkia, eikä ole moksiskaan siitä. Takin pukeminen onnistuu siis ilman mitään ongelmia, eikä se hidasta myöskään liikkumista. Unnalle ei ole opetettu mitään erikoista hihnakäytöstä ja on tosiaan hyvin innokas lenkkeilijä ja saattaa vetää hihnassa. Tosin osaa se pyydettäessä kävellä myös vieressä kontaktissa, mutta se on meillä harvoin käytössä perus lenkeillä. Olen käyttänyt Unnalla valjaita ja Unna saa nämä tutut valjaat mukaansa.


-      Unna on hyvin ahne, siis todella ahne! Varmasti ahneimpia toitsuja, mitä voi edes olla. Sen motivoiminen on ihan super helppoa, koska sille kelpaa kaikki herkut ja ruuat. Unna tekee ihan mitä tahansa namien eteen. Unna on saanut aamuruuan (nappularuuan) yleensä erilaisista aktivointileluista ja tykkääkin puuhastella niiden kanssa. Unna myös varastelee ruokia tai syötäväksi kelpaavia asioita, joten uuden kodin pitää jollain tavalla pystyä kontrolloimaan, ettei Unna syö itseään hengiltä. :) Näin esimerkkinä: meillä se söi alkuviikosta matolääkkeet suoraan paketista ja kesällä söi toisen koiran lääketabletit, jotka olivat tippuneet taskusta. Kummastakaan ei seurannut mitään, ei edes maha mennyt sekaisin. En voi kuitenkaan liikaa korostaa, että se kaivelee kaikki taskuista ja laukuista, jos ne jäävät Unnan saataville. Myös koiranruokapussiin ilmestyy saman tien reikä, jos ruokasäkki on edes hetken aikaa lattialla. Ruokapöydälle se ei ole kuitenkaan ikinä kiivennyt, vaikka muuten on kova kiipeilemään, joten pöydällä olevat ruuat ovat saaneet olla ihan rauhassa.

 

-      Unna on käynyt nyt lähes viikoittain näyttelytreeneissä hallissa ja osaa keskittyä todella hyvin porukassa. Unna keskittyy ihan täysillä tekemiseen ja jos mukana on hyvin äänekkäitä ja kiihkeitä koiria, niin niihin se saattaa aluksi reagoida, mutta sitten keskittyy taas innolla yhteiseen tekemiseen. Uskon, että Unnan kanssa pystyy harrastamaan lähes mitä tahansa. Se on hyvin vilkas ja yritteliäs koira ja tykkää äärettömän paljon myös suullisista kehuista. Unnaa voi käydä myös katsomassa näissä porukkatreeneissä, jos haluaa etukäteen nähdä, miten Unna treenaa toisten koirien läsnäollessa. Unna myydään vain kotiin, jossa koiraa koulutetaan positiivisin keinoin. Venäjäntoylla ei ole erityistä miellyttämishalua, joten iloinen ja yritteliäs venäjäntoy oppii parhaiten, kun asiasta tekee venäjäntoylle todella mieluista. Myös tilanteissa, joissa koira pelkää/jännittää/on epävarma, niin ei koira lopeta pelkäämistä sillä, että sitä kielletään. Venäjäntoyn koulutus pitää olla kannustavaa ja positiivista. Kilpaileminen lajeissa ei ole minulle tärkeää, joten en myy Unnaa kotiin, jossa lajiharrastaminen menee koiran hyvinvoinnin edelle. Haluan, että Unna on perheenjäsen omassa kodissaan, ei harrastusväline.


-      Unna on asunut nyt kuuden aikuisen venäjäntoyn kanssa ja tulee laumassa erinomaisesti toimeen. Yksi meidän koirista ei kauheasti tykkää Unnan energisyydestä ja välillä komentaa Unnaa, joka ei sano ikinä mitään takaisin vaan tyytyy vaan alistumaan ”okei okei, olen kiltti tyttö”. Vieraiden koirien kanssa Unna tulee pääsääntöisesti hyvin toimeen, mutta ”omannäköiset” koirat ovat eniten suosikkeja. Joidenkin kanssa se leikkii kovasti ja joitakin vain haistelee, eikä sen kummemmin ole kiinnostunut. Toisinaan Unna saattaa myös haukahdella vieraalle koiralle alkuun, joko innostuksesta tai hieman epävarmuudesta ja yleensä silloin kohteena on ollut isommat ja vilkkaat koirat. Joskus näissä tilanteissa Unna kiihtyy vähän turhan paljon, mutta menettää myös mielenkiinnon aikalailla yhtä nopeasti. Liian innokkaille uroksille se on pari kertaa sanonut, kun meinaavat mennä ”pyhä paikkaan” väkisin. Jos koirakaveri ei kiinnosta Unnaa leikkimielessä, niin myös silloin Unna menettää mielenkiinnon tätä toista koiraa kohtaan. Venäjäntoyt ovat tyypillisesti hieman tosikkoja luonteeltaan siinä mielessä, etteivät ne siedä jyräämiseksi tulemista ja näissä tilanteissa sanovat helposti. Tämä on ihan luonnollista, koska pientä venäjäntoyta sattuu vähänkään isomman koiran jyrääminen. Unna on yöpynyt kerran hotellissa samassa huoneessa kahden pienehkön keskikokoisen koiran kanssa täysin ongelmitta.



-      Erilaiset hoitotoimenpiteet onnistuvat Unnan kanssa hyvin, eikä Unna muutenkaan ole mitenkään uhmakas ihmisiä kohtaan. Suusta se on antanut ottaa pois mitä tahansa löydettyjä aarteita ja kynsien leikkaus sujuu hyvin. Joskus etutassujen kynsiä leikatessa Unna voi olla hieman rauhaton, mutta kunhan rauhallisesti jatkaa leikkaamista, niin takatassujen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Tällä hetkellä harjoittelemme Unnan kanssa hampaiden pesemistä sähköhammasharjalla. Muutenkin Unna on elänyt normaalia kotikoiran elämää. Se ei ole mikään häkkikoira, eikä meillä ole kenneltiloja. Unna on tottunut lenkkeilemään ja ulkoilemaan päivittäin säännöllisesti. Omaa tahtoa Unnalla kuitenkin on, joten jos hän vapaasti saisi toteuttaa itseään ilman mitään rajoja, niin silloin ongelmia voi tulla sen kanssa. Meillä Unna on kuitenkin ollut kuuliainen ja herttainen pieni toitsu. Arvioisin Unnan kooksi tällä hetkellä 2,3 kg ja 25 cm. Korkeutta Unna ei enää kasva, mutta painoa voi tulla hieman lisää. Rakenteelta Unna on hyvin neliömäinen ja pitkäjalkainen. Kokoonsa nähden Unnalla on tosi hyvä luuston vahvuus.

 

Kaiken kaikkiaan Unna on hyvin persoonallinen, sähäkkä ja vilkas pieni elämäniloinen koira. Se ei ehkä sovellu asumaan mihin tahansa, mutta jollekin, joka etsii aktiivista, liikunnallista, omin jaloin kulkevaa pikkukoiraa, niin Unna on varmasti todella sopiva. Unna ei ole tottunut lapsiin, joten välttämättä Unna ei ole pienten lapsien seuraan paras vaihtoehto. Unna on ennemminkin pehmeä ja herkkä kuin mikään kovis, vaikka kaikkeen se onkin suunapäänä aina menossa ja loikkimassa. Kuvailisin Unnaa tunteella eläväksi koiraksi, joka myös peilaa omistajansa tunnetiloja. Kuten aiemmin jo mainitsin, niin Unna on koira, joka haluaa osallistua kaikkeen tekemiseen. Se seuraa herkeämättä mukana kaikkialle ja livahtelee ovien raosta huomaamatta mukaan. En mielelläni myy Unnaa raisujen isojen koirien kaveriksi, koska venäjäntoyt eivät kestä isojen koirien jyräämistä ja voivat loukkaantua vakavasti jäädessään vauhdikkaana juoksevan ison koiran jalkoihin.

Jos kiinnostuit Unnasta ja haluaisit tarjota hänelle kodin, niin yhteyttä voi ottaa aiemmin mainittuun sähköpostiosoitteeseen jenni@atacamigor.net vähintään pienen esittelyn kera.

 

Kotona meillä on nähtävillä Unnan isä, Unnan mummin sisko ja veli, isoisoisä ja isoisoisoisä.